— Hiljemmin, keveämmin, ei tuolla tavalla… mitä Te teette? huusi Kostjakow, nopeasti ottaen kiinni siimasta. — Herranen aika, miten raskas! Älkää tempoko; johtakaa, johtakaa, muutoin menee poikki. Kas noin, oikealle, vasemmalle, tänne, rantaan päin! Levätkää! Edemmäs; vetäkää nyt ylös, vetäkää, mutta ei äkkiä; kas noin, kas noin…

Vedenpinnalla näkyi iso hauki. Se kierteli nopeasti pyöränä, välkähdellen hopeisilla suomuksillaan, loiski oikealle ja vasemmalle ja räiskytti kumpaisenkin onkijan päälle vettä. Kostjakow kalpeni.

— Voi semmoista hankea! huudahti hän melkein pelolla, ojentui veden yli, kaatui, kompastui omiin onkiinsa ja tavoitteli molemmin käsin veden päällä pyörivää haukea. — No, rantaan, rantaan: tuonne, edemmäs! Siellä olet sinä meidän vaikka vääntelisit kuinka. Kas vaan, kuinka se kiemuroi: juurikuin mikä piru! Kas semmoista!

"Voi!" toisti joku takana.

Aleksander kääntyi. Parin askeleen päässä heistä seisoi vanhus, käsikynkässään pitkä, kaunis tyttö, jolla oli paljas pää ja päivän varjo kädessä. Tyttö rypisti hiukan kulmakarvojaan. Hän oli hiukan kumarassa ja seurasi suurella osanotolla, jok'ainoata Kostjakowin liikettä. Hän ei huomannut edes Aleksanderiakaan.

Adujew joutui hämille tästä odottamattomasta ilmiöstä. — Hän päästi kädestään vavan, hauki kellahti veteen, väänsi kauniisti purstoansa ja katosi syvyyteen, vetäen jälessään siimaa. Kaikki tämä tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä.

— Aleksander Feodorits! Mitä Te teette? huusi Kostjakow kun hullu ja alkoi tavotella siimaa. Hän tempasi sen ja veti esille pään mutta ilman koukkua ja haukea.

Kokonaan kalpeana kääntyi hän Aleksanderin puoleen, osoittaen tälle siiman päätä, hetkisen aikaa katsoi hän Adujewia villisti ja sylkäsi sitten.

— En lähde koskaan Teidän kanssanne onkimaan, vaikka minua kutsuttaisi sarvipääksi, sanoi hän ja meni pois onkineen.

Sillävälin huomasi tyttö, että Aleksander katseli häntä, hän punastui siitä ja peräytyi. Vanhus, joka nähtävästi oli hänen isänsä, kumarsi Adujewille. Adujew vastasi synkkänä kumarrukseen, heitti ongen pois ja istui noin kymmenen askeleen päähän puun alla olevalle penkille.