Gedeonovskin nimeä mainittaessa rähähtivät kaikki yht'aikaa nauramaan.
— Niin, hän elää ja valehtelee kuten ennenkin, jatkoi Maria Dmitrijevnan poika, ajatelkaa, tuo myllääjä (hän osoitti vaimonsa sisareen) pani eilen pippuria hänen nuuska-rasiaansa.
— Kuinka hän aivasteli! huudahti Leena — ja uudestaan kajahti pidätetty nauru.
— Me saimme äskettäin tietoja Liisasta, sanoi nuori Kalitin — ja kaikki hiljeni taas ympärillä, — hänellä on hyvä olla, terveytensäkin alkaa nyt vähän kerrassaan parata.
— Onko hän aina vielä samassa luostarissa? sai Lavretski vaivoin kysyneeksi.
— Aina vielä samassa.
— Kirjoittaako hän teille?
— Ei, ei milloinkaan; me saamme ihmisten kautta tietää.
Tuli äkkiä syvä hiljaisuus; "siinä lensi sivutse hiljainen enkeli", ajattelivat kaikki.
— Ettekö tahdo lähteä puistoon? kääntyi Kalitin Lavretskin puoleen, se on meillä hyvässä kunnossa, vaikka olemme lii'aksi laskeneet sen kasvamaan.