— Vaan ehk’ei se olekaan totta, lisiisi Liisa.
— Sen tähden pyysinkin teidän pitämään sitä salassa.
Liisa käveli vähän aikaa.
— Sanokaa; alkoi hän, ettekö te ole pahoillanne? Ettekö yhtään?
— Minä en itsekään tiedä, mitä minä tunnen, vastasi Lavretski.
— Mutta rakastittehan te häntä ennen?
— Rakastin.
— Oikeinko sydämellisesti?
— Oikein.
— Ettekö ole pahoillanne hänen kuolemastansa?