— Ei, minusta näyttää, ett'ei minun pitäisi… Mutta toisekseen, lisäsi hän ja kääntyi hymyillen Lavretskiin, mikä avosydämisyys se puolinainen on? Tiedättekö? minä sain tänään kirjeen.
— Panschinilta?
— Niin, häneltä… Mistä te sen tiedätte?
— Hän pyytää teidän kättänne?
— Niin, sanoi Liisa ja katsahti suoraan ja vakavasti Lavretskin silmiin.
Lavretski vuorostaan katsahti vakavasti Liisaan.
— No, ja mitä te vastasitte hänelle? sai hän vihdoin kysyneeksi.
— Minä en tiedä mitä vastata, sanoi Liisa ja laski kätensä alas.
— Kuinka niin? Rakastattehan te häntä?
— Niin, minä pidän hänestä; hän taitaa olla hyväsydäminen mies.