Ja hän naurahti taas.
— Te olette onneton ihminen, toisti ukko pitkänveteisesti.
— Kristofer Feodorovitsch, alkoi Lavretski, otatteko viedäksenne kirjelapun?
— Hm. Saisinko tietää kelle.
— Elisab…
— Ah, — kyllä, kyllä ymmärrän. Hyvä. Milloin se pitäisi viedä.
— Huomenna, mitä aikaisemmin.
— Hm. Voipi lähettää Katrin, minun piikani. Ei, minä lähden itse.
— Ja tuokaa minulle vastaus.
— Ja tuon vastauksen.