— Liisaseni, äitisi taitaa kutsua sinua, sanoi ämmä.
Liisa nousi heti ja meni pois.
Marfa Timofejevna istui taas nurkkaan. Lavretski aikoi häntä jättää hyvästi.
— Fedja, sanoi tämä äkkiä.
— Mitä, tätiseni?
— Oletko sinä rehellinen mies?
— Mitä?
— Minä kysyn sinulta: oletko sinä rehellinen mies?
— Luullakseni, olen.
— Hm, Mutta annapas kunniasanasi, että olet rehellinen mies.