— Entäs Anna Sergêjewna? — jatkoi Arkâdi.
— Mitenkä niin?
— Minä tarkoitan: päästääkö hän sinut lähtemään?
— En ole ottanut pestiä häneltä.
Arkâdi vaipui mietteisinsä. Bazârow kävi pitkälleen ja kääntyi seinään päin.
Hetken aikaa vallitsi äänettömyys.
— Jevgêni! — huudahti Arkâdi äkkiä.
— No?
— Huomenna lähden minäkin. Bazârow ei vastannut mitään.
— Mutta minä lähden kotia, — jatkoi Arkâdi. — Ajetaan ensin yhtä matkaa Hóhlowin syrjäkylään asti; siellä sinä sitten otat hevoset Fedôtilta. Olisihan minun hauska tutustua sinun vanhempiesikin kanssa, mutta pelkään tulevani vastuksiksi sekä heille että sinulle. Tulethan sinä sitten taas meille?