— Mitenkä? Mitä sinä tuolla nimityksellä tarkoitat?
— Tätä juuri: jos sanoo, esimerkiksi, että sivistys on hyödyllistä, niin se on yleinen puheenparsi; mutta jos sanoo, että sivistys on vahingollista, niin se on toisapäinen yleinen puheenparsi. Se kuuluu hiukan uljaammalta, mutta merkitsee itse asiassa aivan samaa.
— Mutta missäs se totuus on, kummallako puolen?
— Missä? Minä vastaan kuin kaiku: missä?
— Oletpa alakuloisella tuulella tänään, Jevgêni.
— Oikeinko? Päivä se kai tässä miehen pilalle paahtaa, eikä vaapukoitakaan pitäisi syödä niin paljon.
— Siinä tapauksessa lienee paras hiukan nukahtaa, — virkkoi Arkâdi.
— Kenties, mutta älä sitten katselekaan minua: nukkuvan ihmisen naama näyttää aina typerältä.
— Eikös sinun ole yks'kaikki, mitä muut sinusta ajattelevat?
— Enpä oikein tiedä mitä tuohon sanoa. Oikean ihmisen ei pitäisi olla tuosta tietävinäänkään. Oikea ihminen on se, joka ei anna aihetta ajattelemiseen, vaan jota pitää joko totella tai vihata.