— Hän on nihilisti, — toisti Arkâdi.
— Nihilisti? — lausui Nikolai Petrôwitsh. — Se tulee latinalaisesta sanasta nihil, joka minun ymmärtääkseni on niin paljon kun "ei mitään". Tuo sana tietää niinmuodoin ihmistä, joka … joka ei tunnusta mitään olevaksi?
— Sano: joka ei pidä arvossa mitään, — liitti Pâvel Petrôwitsh, ja rupesi jälleen voitelemaan leipäänsä.
— Joka katselee kaikkea kriitilliseltä näkökannalta, — huomautti
Arkâdi.
— Eikös se ole yhdentekevä? — kysyi Pâvel Petrôwitsh.
— Ei suinkaan. Nihilisti on sellainen ihminen, joka ei taivu minkään autoriteetin edessä, ja joka ei uskomalla omaksu mitään prinsippiä, olkoon tämän prinsipin ympärillä millainen kunnioituksen kehä hyvänsä.
— No niin, ja se on hyvä, vai? — kysäisi Pâvel Petrôwitsh.
— Kelle mitenkin, setä. Toinen voi siitä hyvin, toinen peräti pahoin.
— Vai niin vainen! No niin, minä huomaan, että tämä menee meistä sivu. Me, vanhan ajan ihmiset, me arvelemme, ett'ei ilman principejä (Pâvel Petrôwitsh lausui tämän sanan pehmeästi, franskalaisten tapaan; Arkâdi taas pani painoa ensimmäiselle tavulle: prinsippi), ett'ei ilman principejä, uskomalla omaksuttuja, niinkuin sinä sanot, pääse askeltakaan, saa hengäistyksikään. Vous aves changé tout cela…[9] No niin … suokoon Jumala teille terveyttä, menestystä ja myötämäkeä … mutta me vain ihastellen katselemme teitä, herrat … mitenkäs se olikaan?
— Nihilistit, — lausui Arkâdi selvästi.