— Se on epätietoista. Hän poikkesi tänne matkallaan isänsä luokse.
— Missä hänen isänsä asuu?
— Tässä läänissä, noin kahdeksankymmenen virstan päässä täältä. Hän oli ennen rykmentin lääkärinä.
— No siinähän se on, siinähän se on! … Ilmankos minä tässä
muistuttelin: missä kummalla minä olen kuullut tuon sukunimen
Bazârow? … Nikolai, eikös isävainajan divisionassa ollut muuan
Bazârow niminen lääkäri?
— Taisi olla.
— Oli niinkin. Vai tämä lääkäri se on hänen isänsä? Hm! — Pâvel Petrôwitshin viikset vavahtivat. — Entäs itse tämä herra Bazârow, mikä hän oikeastaan on? — kysyi hän verkalleen.
— Mitäkö Bazârow on? — Arkâdi naurahti. — Tahdotkos, setä, niin minä sanon sinulle, mikä hän oikeastaan on?
— Ole niin hyvä, minun veljeni poika, ja sano.
— Hän on nihilisti.
— Mitenkä? — huudahti Nikolai Petrôwitsh. Pâvel Petrôwitsh piti juuri koholla veistä, johon vast'ikään oli ottanut voita, ja siihen asentoon hän jäikin.