— Sammakoita täss'on.
— Syöttekö te niitä vai kasvatatteko?
— Kokeita varten vaan, — vastasi Bazârow tyynesti ja astui kartanoon.
— Nyt hän rupeaa niitä leikkelemään, — huomautti Pâvel Petrôwitsh.
— Principeihin mies ei usko, mutta sammakoihin uskoo.
Arkâdi loi sääliväisen katseen setäänsä. Nikolai Petrôwitsh kohautti salakähmää olkapäitään. Pâvel Petrôwitsh huomasi itsekin päästäneensä varsin kömpelön kompan ja käänsi puheen talous-asioihin ja uuteen voutiin, joka oli eilen käynyt hänelle valittamassa, että Fomâ, se päiväläinen, "puhaltelee niinkuin oikea filuuri", ja ett'ei sitä miestä pidä aisoissa enää mikään. "Semmoinen se on sakramenskattu", oli vouti muun muassa sanonut; "kaikessa on fikureerannut kelvottomasti; elää jonkun aikaa talossa ja sitten tekee kepposia ja lähtee matkoihinsa."
VI.
Bazârow palasi ja käytyänsä pöytään rupesi kiireesti juomaan teetä. Veljekset katselivat häntä ääneti: Arkâdi puolestaan silmäili vuoroin isää, vuoroin setää.
— Kävittekö kaukanakin? — kysäsi Nikolai Petrôwitsh.
— Teillä on tuolla haavikon laidassa pieni suo. Sieltä minä ajoin ylös viisi kuusi tuppeloa; ne saat ampua, Arkâdi.
— Ettekö te ole metsämies?