— En.
— Fysikkaako te varsinaisesti tutkitte? — kysyi vuoroonsa Pâvel
Petrôwitsh.
— Fysikkaa; yleensä luonnontieteitä.
— Germanilaisten sanotaan tehneen viime aikoina suuria edistyksiä tuolla alalla.
— Niin, saksalaiset ovat siinä asiassa meidän opettajiamme, — vastasi Bazârow välinpitämättömästi.
Pâvel Petrôwitsh oli tahallaan käyttänyt sanaa "germanilaiset" eikä "saksalaiset". Sen hän oli tehnyt avatakseen, mutta sitä ei huomannut kukaan.
— Vai pidätte te saksalaisia niin korkeassa arvossa? — lausui Pâvel Petrôwitsh erityisen kohteliaasti. Hän alkoi tuntea itsessään salaista ärtymystä. Bazârowin kaikin puolin muodoista vapaa käytös loukkasi hänen aristokraatista luontoaan. Tuo kihlakunnanlääkärin poika tuossa ei aristele ensinkään, vieläpä vastaileekin katkonaisesti ja etenkehdaten, ja äänessäkin hänellä on jotain karkeaa, melkein röyhkeätä.
— Oppineet siellä ovat toimekasta väkeä, — vastasi Bazârow.
— Niin, niin. Mutta venäläisistä ei teidän mielipiteenne suinkaan liene yhtä mairittelevaa laatua?
— Niinpä melkein.