Ja Nikolai Petrôwitsh veti takkinsa takataskusta Büchnerin kuuluisan kirjasen, yhdeksättä painosta.
Pâvel Petrôwitsh käänteli sitä tuokion aikaa käsissään.
— Hm! — murahti hän. — Arkâdi Nikolajewitsh pitää huolta sinun kasvatuksestasi. No oletkos koettanut lukea?
— Olen.
— Ja?
— Joko minä olen tuhma, tai kaikki tuo on pötyä.
Kaiketi se on niin, että minä olen tuhma.
— Ethän vielä ole unohtanut saksaasi? — kysyi Pâvel Petrôwitsh.
— Kyllä minä saksaa ymmärrän.
Pâvel Petrôwitsh pyöräytti jälleen kirjaa käsissään, katsoen kulmainsa alta veljeensä. Hetken aikaa he olivat ääneti kumpikin.