— Milläs hän sitten teidän mielestänne tekisi? Jos olisi uskoa teitä, niin johan meillä oltaisiin aivan ulkopuolella ihmiskuntaa, kaikkien sen lakien ulkopuolella. Hyväinen aika! Historian logikahan vaatii…
— Mitä me sillä logikalla? Tullaan sitä toimeen ilmankin.
— Kuinka niin?
— Niinpä niin. Ettehän te, toivoakseni, kaipaa logikaa, osataksenne pistää leipäpalasen suuhunne, kun nälkä on. Mitä me teemme noilla pilviä hosuvilla käsitteillä?
Pâvel Petrôwitsh huitaisi käsillään.
— Nyt minun täytyy sanoa, ett'en lainkaan ymmärrä teitä. Te loukkaatte Venäjän kansaa. En käsitä, kuinka saattaa olla tunnustamatta principejä, sääntöjä. Minkäs nojalla te sitten toimitte?
— Setä hyvä, johan minä olen teille sanonut, eteemme me tunnusta mitään autoriteeteja, — sekaantui Arkâdi puheesen.
— Me toimimme sen nojalla, minkä milloinkin hyödylliseksi tunnustamme, — virkkoi Bazârow. — Hyödyllisintä kaikista on tähän aikaan kieltäminen, ja me kiellämme.
— Kaikenko?
— Kaiken.