Tällä kertaa hän näytti levollisemmalta.
— "Puhu nyt, hyvä ystävä puhu", huudahti äitini nähtyänsä hänet, "mitäs sinulle on tapahtunut? Ihan minä eilen illalla ajattelin: Herra Jumala, ajattelin minä, eiköhän vaan ukko ole tullut päästään piloille?"
— "En ole tullut, hyvä rouva, päästäni piloille", vastasi Martin Petrovitsh. "En ole minä semmoista sorttia. Mutta minun pitäisi kysyä teiltä neuvoa."
— "Mistä?"
— "Epäilen vaan, tokko tämä teille mieluista lienee, siinä katsannossa että…"
— "Puhu, hyvä ystävä, puhu, mutta puhu yksinkertaisemmin. Älä minua kiusaa. Mitäs tässä tarvitaan noita 'katsannioita' ja muita! Puhu suoraan. Tai synkkämielisyyskö se taas on päällesi tullut?"
Harlow rypisti kulmakarvansa.
— "Ei ole synkkämielisyys, — se tulee silloin uuden kuun aikana.
Mutta sallikaa kysyäni, rouva hyvä, mitä te ajattelette kuolemasta?"
Äitini säpsähti.
— "Mistä?"