— "He, ota ja lue! Minä en jaksa. Mutta älä papata! Lue selvään että kaikki läsnä olijat ymmärtää voisivat."
Sletkin otti paperin molempiin käsiinsä ja alkoi vavahtelevalla mutta selvällä äänellä sekä hyvällä aistilla ja tunnolla lukea jakokirjaa.
Erinomaisen tarkasti oli siinä määrätty mitä oli tuleva Annalle, mitä Eulampialle, ja kuinka heidän piti keskenänsä sopiman. Tuon tuostakin keskeytti Harlow lukemista, virkkaen: — "kuuletkos, Anna, tämä on sinulle, sinun uutteruutesi tähden!" tahi: "tämän minä lahjoitan sinulle Eulampjushka!" ja sisaret kumartelivat kumpainenkin, Anna syvään, Eulampia vain päätänsä nyykäytellen.
Hovin kartano (uusi rakennus) oli määrätty Eulampialle, "hänelle, niinkuin nuorin tytär sen vanhan tavan jälkeen". Omituisesti helähteli ja vavahteli lukijan ääni näitä hänelle vastenmielisiä sanoja lukiessaan. Shitkow sitä vastoin lipaisi kieltään. Eulampia vilkasi häneen salaa. Jos minä olisin ollut Shitkow'in sijassa, en ensinkään olisi ollut mielissäni tuosta katseesta. Tuossa ylenkatseellisessa kasvojen lauseessa, joka oli omituista Eulampiassa, niinkuin venäläisessä kaunottaressa konsanaankin, oli tällä kertaa erityinen väre.
Itsellensä oli Martin Petrovitsh pidättänyt oikeuden asua nykyisissä huoneissaan ja vaati itsellensä "erityisenä talon asukkaana" täyden elatuksen "luonnollisessa traktamentissa" kuin myös kymmenen ruplaa pankossa joka kuukausi vaatteiksi ja jalkineiksi. Jakokirjan viimeisen lauseen tahtoi hän lukea itse.
— "Ja tätä minun isällistä tahtoani", julisti se, "pitää minun tyttärieni pyhästi noudattaman ja järkähtämättömästi täyttämän, niinkuin Jumalan käskyjä, sillä minä olen, lähinnä Jumalaa, heidän isänsä ja päänsä, enkä ole velvollinen heistä mitään tiliä tekemään, niinkuin en minä tehnytkään ole; ja jos he minun tahtoni täyttävät, niin pitää minun isällisen siunaukseni heidän kanssansa oleman, mutta elleivät minun tahtoani täytä, josta Jumala Kaikkivaltias varjelkoon, niin pitää minun kulumattoman isällisen kiroukseni heidän päällensä tuleman nyt ja aina ijankaikkisesti, amen!"
Harlow nosti paperin korkealle päänsä päälle, Anna laskeusi samassa polvillensa ja kolautti otsansa lattiaan; saman kuperkeikan teki heti senjälkeen hänen miehensäkin.
— "Entäs sinä?" kysyi Harlow Eulampialta.
Tämä lensi tulipunaiseksi ja kumarsi myöskin maahan asti. Shitkow notkisti koko ruumiinsa eteenpäin.
— "Kirjoittakaa alle!" huudahti Harlow, osoittaen sormellaan paperin ala laitaan. "Tähän näin: kiitän ja otan vastaan, Anna! Kiitän ja otan vastaan, Eulampia!"