— "Äläkä jää tänne, sinä", alkoi hän jälleen. "Mene ja käy hovissa, siellä on huushollit nyt erinomaiset. Wolodka'…" Hän takertui vähäsen. "Niin, Wolodka on sukkela mies! Reipas poika! Ja roisto kanssa."
Minä en tiennyt mitä sanoa. Martin Petrovitsh puhui hyvin tyynesti.
— "Käy tyttäriänikin katsomassa. Muistathan: minulla oli kaksi tytärtä Ne ovat emäntinä ne — nokkelat molemmat. Minä tulen vanhaksi, veikkonen, olen astunut syrjään. Lepoon, näethän…
"Kyll' on lepo!" ajattelin minä, katsahtaen ympärilleni.
— "Martin Petrovitsh!" virkoin minä ääneen. "Teidän pitää välttämättömästi tulla meille."
Harlow katseli minuun.
— "Mene veikkonen tiehes jo."
— "Älkää pahoittako äitini mieltä; tulkaa!"
— "Mene sinä, veikkonen, pois", toisti hän. "Mitä sinulla on puhumista minun kanssani?"
— "Ellei teillä ole ajokaluja, niin äitini lähettää teille omansa."