— Yksinkertainen:… porvaritar… venäläinen.
— Rakastiko Jakov Pasynkov vainaja häntä?
— Rakastipa… kylläkin. Ja, hän kun sai tietää herran kuolemasta, aivan tupertui. Neitonen ei ole pois tieltä, hyvä hän on.
— Pyydä hänet sisään.
Elisey meni ja palasi heti. Hänen jälessään tuli neitonen kirjavassa setsipuvussa ja päässä tumma liina, joka puoleksi peitti hänen kasvonsa. Nähtyään minut hän arkiintui ja kääntyi takaisin.
— Mitä sinä? — sanoi hänelle Elisey: — astu esiin, älä pelkää.
Minä menin hänen luoksensa ja tarjosin hänelle käteni.
— Mikä nimenne on? — kysyin.
— Masha, — vastasi hän hiljaa katsoen minuun kainosti.
Hän näytti noin 22:n tai 23:n vuotiaalta. Hänellä oli pyöreät ja yksinkertaiset, mutta miellyttävät kasvot, hieno poskien hipiä ja tumman siniset silmät, sekä pienet, punaiset kädet. Hän oli siististi puettu.