Hän loi minuun mustat läpitunkevat silmänsä, mutta katsoi heti hymyillen muualle ja punastui.
Suutelin tulisesti hänen kättänsä. Hän katsoi minuun kulmiensa alta ja alkoi nauraa myhäellä.
— Miksi naurat?
Hän piiloitti kasvonsa hihansa taakse ja nauroi entistä enemmän.
Girshel ilmestyi samassa teltan ovelle ja uhkasi häntä sormellaan.
Hän vaikeni.
— Mene tiehesi! — kuiskasin hänelle hammasta purren: — en siedä sinua.
Girshel ei mennyt.
Minä otin matkalaukustani kourallisen kultarahoja, työnsin ne hänen käteensä ja tyrkkäsin hänet ulos.
— Herra, anna minullekin… — sanoi tyttö. Heitin hänen syliinsä muutamia kultarahoja, hän iski kiinni niihin kuin kissa.
— No, nyt minä suutelen sinua. — Älkää, älkää, malttakaa, — kuiskasi hän säikähtyneenä ja rukoilevana.