— Sinä, armas lapsi, olet vihollisen vakoilija… armahaiseni…
— En minä… en minä… kuiskasi hätääntynyt juutalainen.
— Sinä olet hankkinut tämäntapaisia tietoja ennenkin viholliselle?
Tunnusta pois…
— En ensinkään!
— Sinä, armas lapsi, et minua petä. Sinä olet vakoilija!
Juutalainen sulki silmänsä, pudisti päätään ja nosteli viittansa liepeitä.
— Hän on hirtettävä, — puhui kenraali ilmeikkäästi hetken vaiettuaan: — lakien mukaan. Missä on herra Teodor Schlikelman?
Juoksivat Schlinkelman'ia, kenraalin adjutanttia noutamaan. Girshel muuttui aivan vihertävän kalpeaksi, avasi suunsa, mulkoili silmillään. Adjutantti ilmestyi huoneeseen. Kenraali antoi hänelle asiaan kuuluvia määräyksiä. Kirjurin laihat rokonarpiset kasvot näkyivät ovesta. Pari kolme upseeria vilkasi uteliaasti ovelta.
— Säälikää, teidän ylhäisyytenne, — sanoin kenraalille saksaksi, parhaan taitoni mukaan: — päästäkää hänet…
— Te, nuori mies, — vastasi kenraali minulle venäjäksi: — sanoin jo, että olette kokematon, ja siksi pyydän teitä vaikenemaan ja jättämään minut rauhaan.