— Teidän jalosukuisuutenne, — huudahti hän ojentaen kätensä. —
Enkö ole armahdettu?
Minä vaikenin.
— Enkö?
— Ette.
— Teidän jalosukuisuutenne, — mutisi hän: — katsokaa, teidän jalosukuisuutenne, katsokaa… kas tuossa hän on, neitonen — tiedättekö — hän on minun tyttäreni.
— Tiedän, — vastasin minä, ja käänsin taas kasvoni pois.
— Teidän jalosukuisuutenne, — huudahti hän: — minä en poistunut telttanne luota! Minä en mistään hinnasta… — Hän seisahtui ja peitti silmänsä hetkiseksi… — Minä himoitsin teidän rahojanne, teidän jalosukuisuutenne, täytyy tunnustaakseni, rahoja… mutta en mistään hinnasta…
Minä vaikenin. Girshel oli minulle vastenmielinen, samoin hänen apulaisensa…
— Mutta nyt, jos te pelastatte minut, — kuiskasi juutalainen: — niin käsken — minä… ymmärrättekö?… kaikki… olen valmis kaikkeen…
Hän vapisi kuin lehti tuulessa, ja katseli ympärilleen. Saara syleili häntä kiihkoisesti mutta ääneti. Adjutantti saapui heidän luokseen.