— Mitä te oikeastaan puhutte — sanoi hän vieläkään katsomatta minuun: — minä näyttelen osaani!
— Niin te! (Hän naurahti… Hänen häijyytensä sai minut valtoihinsa…) Te teeskentelette välinpitämättömyyttä erästä miestä kohtaan — — — ja kirjoitatte hänelle kirjeitä, — lisäsin minä kuin kuiskaten.
Sofian posket kalpenivat, mutta hän ei sittenkään katsonut minuun, soitti Nocturnon loppuun asti, nousi ja sulki pianon kannen.
— Mihin te nyt? — kysyin häneltä hämilleni joutumatta. Te ette vastaa minulle?
— Mitä minä voisin Teille vastata? — En tiedä edes, mistä te puhutte, mutta minä en osaa teeskennellä.
Hän alkoi koota nuotteja… Veri syöksyi päähäni. — Ei, te tiedätte kyllä, mistä minä puhun, sanoin, minä myöskin nousten seisomaan: — Tahdotteko, niin minä heti muistutan teille eräistä lauseista kirjeessänne: — "Olkaa varovainen niinkuin ennenkin".
— Sofia vavahti hiukan.
— En olisi todellakaan voinut odottaa teiltä tätä, — sanoi hän.
— Minäkään en todella olisi voinut odottaa, — sanoin minä, että te,
Sofia Nikolajevna, suvaitsisitte huomata miestä, joka…
Sofia kääntyi äkkiä minuun, tahtomattani väistyin takaisin: hänen silmänsä, jotka aina olivat puoliummessa, aukenivat suuriksi ja sädehtivät kiivautta ja harmia tummien kulmien alta…