— On, vaarallinen.
— Niinkö että hän oikein… saattaa kuollakin?
— Saattaa.
Minun täytyy tunnustaa, että melkein vihasin keskustelutoveriani puhuessani hänen kanssaan.
— Niin, sallikaa minun huomauttaa, — aloin minä, että on tarpeellista ryhtyä toimeen, panna toimeen neuvoittelu, että jos… Eihän voi asiaa niin… Olkaa hyvä!
— Neuvotteluako? — Voihan sitä! Miksei? Voihan sitä! Ivan
Efreimitshin kutsua.
Tohtori puhui vaivalloisesti ja alituiseen huokasi. Hänen vatsansa kohoili puhuessa ikäänkuin jokainen sana olisi vaatinut eri ponnistuksen.
— Kuka on mainitsemanne Ivan Efreimitsh?
— Kaupungin lääkäri.
— Eikö olisi lääkäriä noudettava kuvernementin pääkaupungista — mitä arvelette? Siellä on varmaan hyviä lääkäreitä.