"Teidän täytyy sanoa minua 'mein Zuckerpüppchen'iksi' [sokerinuppuseni = sydänkäpyseni]. Koetellaan, sanokaapas se minun perästäni".
"Aivan kernaasti, vaan pelkään sen tulevan kovin vaikeaksi minun kielelleni".
"Se ei tee mitään, ei mitään. Sanokaa nyt: mein…"
"Mahin…"
"Zucker…"
"Tsouker…"
"Püppchen, püppchen, püppchen".
"Pü … ei, en saa sitä suustani".
"Kyllä saatte, teidän täytyy. Tiedättekö, mitä se merkitsee. Saksaksi on se mieluisin sana, minkä nuori nainen voi saada kuulla. Minä selitän sen teille sittemmin, sillä tässä tulee täti tuoden samovaria". Emilia taputti käsiään. — "Täti kulta, minä tahdon juoda teeni kermalla, löytyykö sitä siellä?"
"Vaiti", sanoi täti saksaksi äreällä äänellä.