— "Niin no, kyllä se on totta", vastasi Mikko, luoden silmät maahan, "mutta enhän minä köyhiltä mitään ota enkä aja väärää asiaa."
— "Et ota nyt, mutta kun hätä tulee, niin rupeat kyllä ottamaan. Väärää asiata et muka aja… Ole tuossa! Pyhimystenkö asioita sinä vaan ajatkin? Etkös muista enää Borisa Perehodov'ia?… Kukas se hänen tähtensä puuhasi? Kukas se häntä auttoi ja suojeli? häh?"
— "Perehodov kärsi syystä, totta kyllä…"
— "Hukkasi kruunun rahoja… Onkos tämä laitaa?"
— "Niin, niin, eno, mutta ajatelkaahan: köyhä mies, suuri perhe…"
— "Köyhä mies… Juoppo hän oli ja tuhlari, siinä kaikki."
— "Surusta hän juomaan rupesi", virkkoi Mikko matalammalla äänellä.
— "Vai surusta vainen! No olisit auttanut miestä, koska niin mielesi teki, mutta mitäs sinun tarvitsi juopon kanssa kapakoissa tallustella? Kyllähän se mies puhua osaa."
— "Kyllä se on hyvä mies .."
— "Hyviä sinulle ovat kaikki… Mutta", jatkoi Ovsjanikov, kääntyen vaimoonsa, "onkos se lähetetty … se sinne … no tiedäthän?"