Pääkonttoristi ei vastannut mitään. Oveen ilmaantuivat kauppamiehen kasvot.
— "Miksi ette suvaitse vastata minulle?" jatkoi Paavali. "Vaan … eihän sentään. Ei sovi näin päin; huuto ja melu eivät tässä auta. Sanokaat paremmin hyvällä, Nikolai Jeremeitsh, mistä syystä te minua vainootte? Miksi tahdotte tuhoani? No puhukaa nyt, puhukaa!"
— "En minä tässä rupea teidän kanssanne juttelemaan", vastasi pääkonttoristi vähän levotonna. "Eikä minulla ole aikaakaan. Yhtä minä vaan kummastelen. Mistä te luulette, että minä tahdon teidän turmiotanne, että minä teitä vainoon? Ja mitenkä minä voin teitä vainota? Ettehän te ole minun konttorissani"
— "Niin vainen?" vastasi Paavali. "Se vielä olisi puuttunut. Mutta mitä te teeskentelette, Nikolai Jeremeitsh?… Ymmärrättehän te minut?"
— "Enkä ymmärrä."
— "Ymmärrätte kyllä."
— "En jumaliste ymmärräkään."
— "Vielä vannottekin! Ja olkoon menneeksi. Ettehän te pelkää Jumalatakaan. Sanokaas, miksikä te teette tyttö paran elämän katkeraksi? Mitä te tahdotte hänestä?"
— "Kestäs te puhutte, Paavali Andreitsh?" kysyi paksu mies teeskennellyllä kummastuksella.
— "Vai ette tiedä vainen? Minä puhun Tatjanasta. Pelätkää toki Jumalata. Mistä te kostatte? Hävetkää: te olette nainut mies, teillä on jo minun kokoisia lapsia; mutta minä en muuta tahdo … minä tahdon naida, minun aikomukseni on rehellinen."