Hän otti hattunsa.
"Mihinkä sinä menet?"
"Asanovin luo."
Minä hyppäsin ylös sohvalta.
"Mutta minä en sitä salli! Mitenkä se olisi mahdollista kaiken sen jälkeen, mitä me äsken puhelimme? Mitä hän ajattelisi!"
Pasinkov katsoi minuun lempeästi ja vakavasti.
"Onko sinusta sitte parempi mennä vielä pitemmälle tässä ikävässä asiassa, saattaa itsesi turmioon ja nuori tyttö pahaan huutoon?"
"Mitä sinä sitte aiot sanoa Asanoville?"
Minä koetan näyttää hänelle asiata järkevässä valossa. "Minä sanon hänelle, että sinä pyydät hänellä anteeksi, että…"
"Mutta minä en tahdo pyytää häneltä mitään anteeksi!"