"Ainoastaan tunteiden kiihko voi olla jonkin verran puolustuksenasi", sanoi hän viimein. "Rakastatko sinä häntä, sitä nuorta tyttöä?"
"Rakastan."
Pasinkov oli taas vaiti pitkän ajan.
"Sitä luulinkin. Ja sinä olet tänään käynyt häntä torumassa…"
"Olen, olen, olen", keskeytin minä toivottomasti. "Sinulla on kyllin syytä halveksia minua."
Pasinkov astui muutamaan kertaan edes takaisin yli lattian.
"Ja tyttö, rakastaako hän häntä?" kysyi hän.
"Rakastaa."
Pasinkov käänsi silmänsä alas ja katsoi kauan lattiaan, niitä väräyttämättä.
"No hyvä, tämä täytyy selvitellä jälleen", sanoi hän, nostaen päänsä pystyyn.