"Menkää hiiteen! sanon minä teille", tiuskasin ihan raivoisesti ja jalkaa polkien. "Lähettäkää tänne sekundanttinne, minä en aio teidän kanssanne vaihtaa enää sanaakaan."
"Te voitte säästää opetuksenne sellaiselle, joka niitä paremmin tarvitsee", vastasi Asanov kylmästi. "Minä aioin itsestänikin lähettää tänne sekundantit."
Hän läksi
Uuvuksissa vaivuin minä sohvalle ja peitin kasvoni käsilläni. Joku koski minua olkapäähän. Minä katsahdin ylös. Se oli Pasinkov.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi hän. "Onko se tosiaankin totta? Oletko sinä lukenut toisten kirjeitä?"
Minulla ei ollut voimaa vastata, minä vain nyykäytin päätäni myöntävästi.
Pasinkov meni ikkunan luo. Seisoen seljin minuun sanoi hän hitaasti:
"Sinä olet lukenut nuoren tytön kirjeen Asanoville. Kuka se nuori tyttö on?"
"Sofia Nikolajevna", vastasin minä sellaisella äänellä, kuin syytetty vastaa tuomarillensa.
Pasinkov seisoi pitkän hetken vaiti ja ajatuksiin vaipuneena.