"Ei, sitä en voi sanoa. Minä odotin paljon enempää vastusta. Hän ei ole niin tyhjä eikä ylpeä kuitenkaan, kuin minä hänestä luulin."
"Ja sitte, kävitkö kenenkään muunkin luona?" kysyin minä hetkisen päästä.
"Kävin Slotsnitskissa."
"Vai niin…"
Sydämmeni sykki kovasti. Minä en uskaltanut katsoa Pasinkoviin.
"Mitä hän…"
"Sofia Nikolajevna on hyvä ja ymmärtäväinen tyttö. Niin, hän on tosiaankin hyvä tyttö. Alussa oli hän hyvin levoton, mutta sitte tyyntyi. Muuten meidän keskustelumme ei kestänytkään kauempaa kuin viisi minuuttia."
"Ja sinä, puhuitko sinä hänelle kaikki, minusta, kaikki tyyni?"
"Minä sanoin hänelle, mitä hänen oli välttämätön saada tietää."
"Ja nyt minä tietysti en enää saata käydä heillä?" sanoin minä murheissani.