"On, hän on saanut aika pahan taudin."
"Millä tavalla hän oikeastaan on sairas?"
"Hän on haavoittunut, keuhkot ovat vialla. Sitte hän on vilustunut, saanut kuumetta ja sen mukaan kaikkea muuta pahoin vointia. Hänellä ei ole mitään terveyttä varastossa, ja ilman sitä, kuten tiedätte, ei kestetä niin ankaraa iskua."
Oltiin hetkinen vaiti.
"Saatettaisiin ehkä koettaa homolopatiaa", alkoi jälleen puhetta lihava lääkäri, katsahtaen minuun sivulta.
"Homolopatiaako? Mutta ettekö te ole täysi lääkäri?"
"Mitäpä siitä, että olenkin täysi lääkäri. Ettekö ehkä luule minun sillä ymmärtävän homoiopatiaakin? Kyllä, yhtä hyvin kuin kuka muu hyvänsä. Täällä on apteekkari, joka parantelee homolopatialla eikä hän ole edes suorittanut mitään tieteellistä tutkintoakaan."
"Tuopa ei kuulu hyvältä ", ajattelin minä itsekseni, mutta jatkoin kuuluvasti:
"Ei, herra tohtori, paras on teidän jatkaa tavallista keinoanne."
"Niin kuin tahdotte."