Hän nousi ylös kovasti puhisten.
"Menettekö nyt hänen luoksensa?" kysyin minä.
"Menen, minun täytyy käydä häntä katsomassa."
Ja hän läksi raskain, hitain askelin.
Minä en seurannut häntä. Luultavasti en olisi sietänyt nähdä sellaista lääkäriä ystäväni sairasvuoteen vieressä.
Minä soittamalla kutsuin palvelijani ja annoin hänelle käskyn heti matkustaa kuvernementin pääkaupunkiin, etsiä sieltä paras lääkäri ja kaikin mokomin tuoda hänet kanssansa.
Taas kuului raskasta astuntaa käytävästä. Minä avasin äkisti oven.
Tohtori siinä juuri tuli Pasinkovin huoneesta.
"Kuinka hän nyt voi?" kysyin minä kuiskaten.
"Ei mitään erityistä. Minä kirjoitin hänelle uutta lääkettä."