"Hän läksi vähän lepäämään. Meillä oli pannukakkuja eilen illalliseksi", sanoi Varvara, kääntymättä pois ikkunasta. "Miksi ette tulleet te tänne?… Kas, mihin ihmeelle tuo pikku notaari rientää?"
"Minulla ei ollut aikaa", vastasin minä.
"Kivääri käteen!" huusi Popka täyttä kurkkua.
"Tuo Popka parkuu tänään aivan sietämättömästi", virkahdin minä.
"Niinhän se aina parkuu", huomautti Sofia levollisesti.
Kaikki olimme hetkisen vaiti.
"Nyt tuo ihan varmaan tulee sisään portista!" huusi Varvara äkisti, käyden istumaan ikkunalle ja avaten ruudun.
"Mikä se on?" kysyi Sofia.
"Kerjäläinen", vastasi Varvara.
Hän otti äkisti vaskirahan, joka oli ikkunalla vielä täynnä tuhkaa pienen vahakynttilän jäljeltä, pisti päänsä ulos ikkunasta ja heitti rahan alas kadulle. Sitte hän sulki ruudun ja hyppäsi jotenkin raskaasti alas lattialle.