— Ehkä kyllä; no, sinä kai et enään aio hankkia itsellesi varallisuutta?
— Minäkö? En. Minkä sille mahtaa. Muutoin kyllä tiedän, että sinun silmissäsi aina olen ollut tyhjäntoimittaja.
— Sinäkö? Älä puhu sellaisia, veli!… Oli tosin aika, jolloin näin sinusta ainoastaan varjopuolet; mutta nyt, ole siitä varma, olen oppinut panemaan arvoa sinuun. Sinä et tule hankkimaan itsellesi varallisuutta… Senkin tähden sinua rakastan… totta totisesti.
Rudin hymähti.
— Todellako?
— Kunnioitan sinua siitäkin! toisti Leshnev: — ymmärrätkö minut?
Molemmat vaikenivat.
— Vieläkö ryhdyn n:o III:n? kysyi Rudin.
— Tee se.
— No niin. N:o III ja viimeinen. Tämän numerojärjestelmän tein nyt vasta. Mutta enkö sinua jo väsytä?