Kaikki hymyilivät ja katselivat toisiinsa.
— Sallikaa minun, sallikaa minun, alkoi Pigasov…
Mutta Darja Mihailovna rupesi leipomaan käsiään ja huusi:
— Hyvä, hyvä! Pigasov on lyöty, kokonaan lyöty!
Ja hiljalleen hän otti hatun Rudinin polvelta.
— Hillitkää iloanne, hyvä rouva, siihenkin on vielä aikaa, virkkoi Pigasov vihoissaan. — Se ei riitä, että ylpeillen lasketaan sukkeluuksia: täytyy sekä näyttää toteen että kumota… Me olemme poikenneet riidan varsinaisesta aiheesta.
— Kyllä, myönsi Rudin tyynesti: — palatkaamme siihen. Te ette usko ylimalkaisten arveluiden hyötyä, te ette usko vakaumusta…
— En, en usko, en usko mitään.
— Hyvä. Te olette epäilijä, skeptikko.
— En näe mitään syytä noin oppineen sanan käyttämiseen, Muutoin…