Darja Mihailovna vilkasi syrjästä Rudiniin.
— Luonnon kauneus… niin… niin, tietysti se on minulle äärettömän rakas. Mutta tiedättekö Dmitri Nikolaitsch, ei sitä maallakaan tule toimeen ilman ihmisten seuraa. Ja täällä tuskin on ketään. Pigasov on kaikista älykkäin ihminen näillä mailla.
— Tuo eilinen äkäinen ukkoko? kysyi Rudin.
— Juuri hän… Maalla hän kyllä menee mukiin — saahan hänelle edes välistä nauraa.
— Ei hän ole mikään tyhmä mies, sanoi Rudin: — mutta hän on väärällä tiellä. En tiedä, oletteko te Darja Mihailovna samaa mieltä, mutta minusta tuossa täydellisessä ja ehdottomassa kieltämisessä ei ole mitään hyvää. Kieltäkää kaikki, niin te pian tulette kuuluksi älykkäisyydestänne: se on tunnettu asia. Hyväluontoiset ihmiset ovat paikalla valmiit myöntämään, että olette paremmat kuin se, mitä kiellätte. Sillä ensiksikin: saattaahan vikoja löytää kaikesta, mutta toiseksi: jos te taas tuotte esiin jotakin asiallista, niin se on teille vieläkin pahempi. Jos henkenne perustuu pelkkään kieltämiseen, niin se köyhtyy ja kuolee. Jos tyydytätte itserakkautenne, niin teiltä menee totisen mietinnän nautinto; elämä, sen sisältö liukuu vähäpätöisen ja ärtyneen valvontanne alta ja te lopetatte päivänne soimaamalla ja ivaamalla kaikkea. Moittimaan, oikaisemaan on oikeutettu ainoastaan se, joka rakastaa.
— Voilà m-r Pigasov cuterré [Kas nyt on herra Pigasov kokonaan voitettu], lausui Darja Mihailovna. — Kuinka mestarillisesti te osaatte määritellä ihmisen! Muutoin kai ei Pigasov ymmärtäisi teitä. Hän ei osaa rakastaa kuin omaa itseään.
— Ja sitä hän soimaa, voidakseen sen nojalla soimata muita, sanoi Rudin.
— Syytää siten syynsä muiden niskoille. Mutta yhdestä toiseen, mitä te pidätte paroonista?
— Paroonista? hän on kelpo ihminen, hyväsydämminen ja lahjakas… mutta hänellä ei ole luonteenlujuutta… sentähden hän tuleekin koko ikänsä pysymään puoleksi oppineena, puoleksi maailmanmiehenä, nimittäin dilettanttina suoraan sanoen — ei minään… Vahinko kyllä!
— Minä olen aivan samaa mieltä, sanoi Darja Mihailovna. — Luin hänen artikkelinsa… Entre nous… cela a assez peu de fond [Meidän kesken sanoen, - ei siinä ole paljonkaan perustetta].