— Olette erittäin rakastettava, sanoi hän: — mutta mitä minun pitikään sanoa? Mistä me puhuimme? Niin tosiaan, Leshnevistä. Olen hänen kanssaan maanjako-asioissa. Monta kertaa olen jo pyytänyt häntä luokseni ja odotan häntä tänäänkin; mutta hän ei tule, Jumala ties miksi… mokomakin moukka!
Oviverhot avautuivat hiljaa ja huoneeseen astui palvelija, roteva, harmaa, kaljupää mies mustassa hännystakissa, valkoisissa liiveissä ja valkoisessa kaulaliinassa.
— Mitä nyt? kysyi Darja Mihailovna ja, kääntyen Rudinin puoleen, hän puoliääneen lisäsi: — n'est pas, comme il ressemble a Canning [Eikö tota, hän on Canningin näköinen]?
— Mihailo Mihailitsch Leshnev saapui, ilmoitti palvelija. — Otatteko vastaan?
— Herranen aika, huudahti Darja Mihailovna: — siinä paha missä puhutaan. Käske sisään.
Palvelija meni.
— Sellainen moukka! Tulee viimeinkin, mutta niin sopimattomaan aikaan, juuri keskeyttämään puhettamme.
Rudin nousi paikaltaan, mutta Darja Mihailovna pidätti häntä.
— Mihin te aiotte? Kyllä me voimme keskustella teidän läsnäollessanne.
Toivoisin vain, että häntä komentaisitte niinkuin Pigasovia.
Puhuessanne, vous gravez comme avec un burin [te kaiverratte kuin
näverillä]. Jääkää tänne.
Rudin oli jotakin sanomaisillaan, mutta jäi miettimään eikä sanonutkaan mitään.