— Minä kävin katsomassa sairasta… Entä mistä te tulette, Mihail
Mihailovitsch?
Mihail Mihailovitschiksi nimitetty mies katsoi häntä silmiin ja hymähti taaskin.
— Se on hyvä, jatkoi hän, — että käytte sairasta katsomassa, mutta eikö olisi parempi muuttaa hänet sairashuoneeseen?
— Hän on liian heikko. Häntä ei saa liikuttaa.
— No mutta ettekö te aio lakkauttaa sairashuonettanne?
— Lakkauttaako? Ja miksi?
— No vaikka miksi.
— Mikä kummallinen ajatus! Mistä se pyörähti päähänne?
— No kas, käyttehän te usein rouva Lasunskin luona ja hänellähän on suuri vaikutusvalta teihin. Hänen mielestään taas sairashuoneet, koulut ja muut sellaiset laitokset ovat vain hullutuksia, turhia tuumia. Hyväntekeväisyyden tulee olla persoonallista laatua, sivistyksen samoin: se on muka kaikki hengen työtä… Siihen tapaan hän luullakseni ilmaisee mielipiteensä. Ja minkätähden hän sitte laulaa tuohon nuottiin? Olisipa hauska tietää.
Aleksandra Pavlovna purskahti nauruun.