— Miks'ette?
— Siks'en, ett'ei nyt ole niitten aika: minulla pyörii päässäni yksi ainoa asia: ompelukoneet.
— Mitkä koneet? — kysäsi Litvinow.
— Ompelu-, ompelukoneet. Nyt pitää joka naisen, jok'ainoan naisen hankkia itselleen ompelukone ja perustaa yhtiöitä. Sillä lapaa saattaa jokainen hankkia leipänsä, eikä aikaakaan, niin ovat kaikki naiset itsenäisiä. Muutoin he eivät pääse vapaiksi, ei millään ehdolla. Tämä on tärkeä, sangen tärkeä sosiaalinen kysymys. Meillä oli siitä aika kina Boleslaw Stadnitskin kanssa. Tuo Boleslaw Stadnitski on varsin kelpo mies, mutta käsittelee tällaisia asioita kauhean kevytmielisesti. Nauraa vaan hohottaa… Pöllö!
— Jokainen saa vielä aikoinaan vastata edestään, jokainen joutuu tilille, — lausui Gubarew osittain opettavalla, osittain profetallisella äänellä.
— Niin, niin, — toisti Bambajew, — tilille justiin, tilille… No,
Stepan Nikolaitsh, - lisäsi hän, laskien ääntänsä — edistyykö teos?
— Aineksia kokoilen, — vastasi Gubarew, rypistäen silmiään.
Senjälkeen hän kääntyi Litvinowiin, kysyen, mitä tieteitä hän tutkii.
Litvinow, jolla jo alkoi pää mennä pyörälle tästä outojen nimien kauheasta munakokkelista, tästä parjauksen vimmasta, tyydytti hänen uteliaisuutensa.
— Vai niin! Luonnontieteitä siis. Ne ovat hyödyllisiä opintoina, opintoina, ei päämääränä. Päämääränä pitää nyt olla… mm… pitää olla… muuta. Sallikaa kysyäni, millaiset ovat teidän mielipiteenne?