— Läheinenkin?
— Joissakin määrin hänen ystävänsä.
Litvinow vaikeni.
— Sallikaa kysyäni, — alkoi hän uudelleen — tiedättekö, miksi Irina
Pavlovna halajaa minua nähdä?
Potugin astui akkunan luokse.
- Tiedän osapuille. Mikäli minä ymmärrän, oli hän hyvin iloinen kohdattuaan teidät, ja tahtoo uudistaa entiset välit.
— Uudistaa, — toisti Litvinow. — Suokaa anteeksi epäujous, mutta sanokaas: tiedättekö, millaisia nuo välit olivat?
— Sanottavaksi en, mutta — lisäsi Potugin, äkkiä kääntyen Litvinowiin ja katsellen häntä leppeästi — luulen kuin luulenkin niitten olleen hyviä. Irina Pavlovna kehui teitä paljon, ja minun täytyi sanallani luvata, että toisin teidät sinne. Lähdetiekö?
— Milloinka?
— Nyt… heti.