— Te taisitte, — alkoi hän, venyttäen te-sanaa ja katsoen minua leukaan, halveksiva ilme kasvoillaan, joka kummallista kyllä, mainiosti sopi hänen vereviin ja punakkoihin kasvoihinsa: — te sanoitte minulle hävyttömyyden?
— Minä sanoin, mitä ajattelin, — vastasin minä ääntäni korottaen.
— Tss… hiljemmin, — huomautti hän: — säädylliset ihmiset eivät huuda.
Te ehkä haluatte kaksintaistelua kanssani?
— Se on teidän asianne, — vastasin minä suoristautuen.
— Tulen olemaan pakotettu vaatimaan teitä siihen, — puhui hän välinpitämättömästi — ellette peruuta sanojanne…
— Minä en aio peruuttaa mitään, — vastasin minä kopeasti.
— Todellako? — huomautti hän hieman pilkallisesti hymähtäen. — Siinä tapauksessa, — jatkoi hän, vaiettuaan kotvasen: — tulee minulla olemaan kunnia lähettää huomenna luoksenne sekundanttini.
— Tehkää niin hyvin, — lausuin minä mitä välinpitämättömimmällä äänellä.
Ruhtinas kumarsi hiukkasen.
— En voi kieltää teitä pitämästä minua tyhjänpäiväisenä miehenä, — lisäsi hän, korskeasti pilkistäen silmillään: — mutta ruhtinaat N. eivät saata olla nousukkaita. Näkemiin, herra… herra Shtukaturin. [Tässä nimen sekoituksessa on sanaleikki, jota on mahdoton saada suomennetuksi. Tshulkaturin-niinessä vivahtaa alkuosa sukkaan, shtukatura taas merkitsee kalkkirappausta. Suom.]