Kuva 34.
Varpaillenousua voipi eri liikkeenä harjoittaa sekä perusasennossa että jalka-asennoissa. Ojentamalla nilkkaniveleitä kohotetaan kantapäät maasta ylös niin korkealle kuin mahdollista. Jos liikettä tehdään perusasennossa, niin reidet ovat voimakkaasti puserrettavat yhteen.
Käyntiasento. Toinen jalka asetetaan noin jalanmitan verran sisäviistoon, eteenpäin, etuviistoon, ulospäin tahi ulkoviistoon ja ruumiinpaino lasketaan kokonaan asetetulle jalalle sillä tavoin, että lantio työnnetään mainitun jalan suuntaan ([kuv. 35]). Molemmat polviniveleet pidetään täydesti ojennettuina, mutta paikallensa jääneen jalan kantapää kohotetaan ylös maasta. Jos käyntiasento tehdään etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin pää tavallisesti käännetään samannepäin.
Varvasasento. Ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan toinen sääri johonkuhun suuntaan ja lasketaan varpaineen lattiaan noin jalanmitan päähän toisesta jalasta ([kuv. 36]). Ruumiinpaino tulee siis kokonaan paikallaan pysyvälle jalalle. Muodoltaan on varvasasento kokonaan polviasennon näköinen, mutta näihin asentoihin mennän vallan eri tavalla ja siten tulee niitten vaikutuskin olemaan erilainen.
Kuva 35.
Kuva 36.
Säärennosto ja säärenheitto. Kun sääri täydesti ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan eri suuntiin, niin vartaloa ei saa kallistaa vastakkaiseen suuntaan enempää kuin mitä tasapainon säilyttämiseksi välttämätöntä on ([kuvat 37 ja 38]). Kun nosto toimitetaan nopeasti ja sääri heti uudestaan lasketaan alas, niin liikettä sanotaan säärenheitoksi. Nilkkanivel on näitä liikkeitä harjoitettaessa aina pidettävä täydesti ojennettuna.