Kuva 37.
Kuva 38.
Säärenpyöritys. Kaikista niveleistään perinpohjaisesti ojennettu sääri nostetaan ensin eteenpäin, sitten se, yhä korkealle nostettuna, viedään ulos- ja taaksepäin, jonka jälkeen se lasketaan alkuasentoonsa. Samalla tavalla oikea jalka. Jos sama sääri on useampia kertoja perätysten pyöritettävä, niin se taaksepäin nostetusta suunnastaan on vietävä seisovan säären sivutse suoraan eteenpäin maahan koskematta. Selkä ja etenkin seisova sääri ovat pidettävät vallan suorina.
Säärenheilutus. Eteenpäin nostettu ja täydesti ojennettu sääri heilutetaan pendelin kaltaisesti tasaisessa tahdissa vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa ja ruumiin ryhti pysyköön yhä hyvänä. Heilutusta saattaa tehdä myöskin ulos- ja sisäänpäin, toisen jalan etupuolella.
Säärenkoukistus ja säärenojennus. Säärtä koukistaessa polvi nostetaan korkealle ylös, alaraaja viedään taaksepäin ja jalkaterä ylöspäin ([kuv. 39]). Koukistus on siis tapahtuva säären kaikissa niveleissä, ja se tehdään aina samalla tavalla, huolimatta siitä, mihin suuntaan sääri on ojennettava tahi mihin se on ojennettu ([kuv. 40]). Itse ojentaminen on aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa. Ryhti aina hyvä. Säärtä ojennetaan tavallisesti ainoastaan pääsuuntiin eteen-, ulos- ja taaksepäin.
Polvennosto ja polvenheitto. Polvennosto eroaa polvenkoukistuksesta siinä suhteessa, että edellisessä on reisi pidettävä vaakasuorana ja varpaat alaspäin ([kuv. 41]), jota vastoin polvenkoukistuksessa lonkka-, polvi- ja nilkkaniveleissä kulmat ovat terävät. Jos polvennosto tehdään nopeasti ja niin voimakkaasti, että reisi koskee vatsanpohjaan, niin liikettä sanotaan polvenheitoksi. Seisovaa säärtä ei saa notkistaa, ryhtiä ei muuttaa.
Kuva 39.