Kasvatuksen kannalta katsoen ovat harjoitukset pyöritysköydellä kerrassaan erinomaisen hyödyllisiä, ensiksi siitä syystä, että ne suuresti miellyttävät lapsia, toiseksi siihen nähden, että ne pakoittavat lasta silmänräpäyksessä päätöksensä toimeen panemaan ja kolmanneksi sen vuoksi, että ne saattavat lapsia vilkkaasti liikkumaan ja juoksemaan, lukuun ottamattakaan sitä seikkaa, että kysymyksessä olevat harjoitukset eivät ensinkään ole vaarallisia.
Kiinnitettyään köyden toisen pään johonkuhun esineesen parin metrin korkeudelle maasta, asettuu opettaja noin 10 askeleen etäisyydelle mainitusta esineestä seisomaan, ottaa köyden toisen pään käteensä ja alkaa köyttä pyörittämään tasaisella vauhdilla ja suuressa kaaressa siten, että köysi ohimennen sivuaa lattiaa. Jos nyt oppilaat ovat asetetut peräkkäisriviin sillä tavoin seisomaan, että heiluva köysi ylhäältäpäin tulee ensimmäistä miestä kohti, niin kukin nopeasti juoskoon eteenpäin ja köyden alitse silloin, kun köysi on hänen silmiensä sivutse mennyt. Mutta jos köysi tulee juoksevaa kohti alhaaltapäin, niin kukin mainitussa silmänräpäyksessä juoskoon eteenpäin ja hypätköön vastaantulevan köyden ylitse.
Ellei ensimainitussa tapauksessa olla liian kauvas juostu, voidaan nopeasti kääntyä ja hyppäyksellä vastaantulevan köyden yli palata takaisin alkupaikalle. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan jo hypätessä kääntyä ja sitten nopeasti juosta takaisin, ennenkuin köysi seuraavan kerran palajaa.
Tällaisissa harjoituksissa voivat eri joukot kilvoitella ja ensimainittuun juoksuun köyden alitse saattaa monta yht’aikaa ottaa osaa. Harjoitus tulee sen kautta hyvin hupaiseksi.
Vastaantulevan köyden yli hyppäävä voipi jäädä paikalleen useampia kertoja perätysten hyppäämään, mutta silloin tulee pitää huolta siitä, että koko ajan pysytään sillä kohdalla, mistä köyden päitä yhdistävä suunta kulkee.
10. Vapaita hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäysliikettä, jolla ruumis saatetaan joko ylöspäin taikka eteenpäin jonkun mittamäärän, ruumiin ensinkään koskematta alla tahi välillä olevia esineitä, sanotaan vapaaksi hypyksi, vaikka näillä sanoilla voimistelusalissa tavallisesti tarkoitetaan sellaisia hyppyharjoituksia, jotka tehdään pingoitetun nuoran yli ponnistuslautaa käyttämällä (katso [kuv. 101]). Jos hyppäys on tehtävä alkuvauhdin perästä, niin ponnistus tehdään ainoastaan toisella jalalla (vuoroponnistus); kun taas hypätään paikalta ilman alkuvauhtia, niin ponnistetaan molemmilla jaloilla yht’aikaa (tasaponnistus). Maahan tullessa notkistetaan polvet suoraan kulmaan saakka, mutta kantapäät eivät saa koskea maahan. Laskuhyppäys on siis toimitettava pehmeästi ja kimmoavasti. Käsivarsia ei saa tahallaan eteenpäin heittää; ne kulkekoot eteenpäin ainoastaan sen verran, kuin ne itsestään liikkuvat, ruumiin äkisti pysähtyessä. Laskuhyppäyksen perästä noustaan heti tyynesti ja vakavasti perusasentoon.
Kuva 101.
Hyppyharjoituksia älköön harjoitettako, ennenkuin lapset tarpeeksi voivat hallita ruumiinsa liikkeitä. Ne tuskin saattavat kysymykseen tulla ensimmäisenä voimisteluvuotena. Voidaksensa saada vasta-alkavia määrätyllä jalalla ponnistamaan, voipi opettaja edeltäkäsin määrätä alkuvauhtiin kuuluvien askelten lukumäärän (mieluimmin kolme askelta). Ensimmäisinä vuosina käytetään hyppyharjoituksiin aina ponnistuslautaa, jonka väli nuorapuita yhdistävästä viivasta on oleva yhtäsuuri kuin nuoran korkeus maasta lukien. Jos hyppäyksellä tahdotaan päästä sekä korkealle että kauvas, on lauta siirrettävä edemmäksi. Puhdasta pituushyppäystä harjotettaessa kaikki välillä olevat esineet tavallisesti poistetaan. Tällaista hyppäystä harjoitetaan tavallisesti ulkona kentällä.