Naatta. Leikkikentäksi valitaan joku suuri, mutta samassa rajoitettu ala, esim. piha. Leikin alussa määrätään arvanheitolla tahi muulla tavalla, kuka ensiksi Naataksi rupeaa. Tämä ajaa nyt toisia takaa ja koettaa lyönnillä (kolmella lyönnillä) jonkun kumppanin hartijoille päästä arvostaan vapaaksi.
Kettu ja hanhi. Osanottajat (joita ei saa olla rajaton määrä, korkeintaan 12) asettuvat peräkkäisriviin vankimman ja suurimman kumppaninsa taakse, joka silloin on hanhi-isä (-äiti). Kukin laskee kätensä edessäolevan olkapäille. Notkein ja vikkelin oppilas valitaan ketuksi ja tämä asettuu hanhi-isän eteen, joka suojellakseen poikiaan levittää siipensä (käsivartensa). Kettu koettaa äkkinäisillä hyppäyksillä sivullepäin päästä hanhen sivutse jonkun pojan kimppuun, mutta kettu ei käytä väkivaltaa, sillä hän pelkää hanhi-isän suuria siipiä. Sitä myöten kuin kettu liikkuu, juoksevat hanhen pojat sivullepäin yhä pysyäkseen isänsä (äitinsä) suojassa.
Karhu ulos! Karhu makaa pesässään (esim. salin jossakin nurkassa), jonka läheisyydessä osanottajat kiertelevät huutaen: »karhu ulos»! Tämä hyökkää pesästään ja koettaa ristissä käsin jotakuta lyödä. »Poltettu» silloin myöskin karhuksi joutuu, jonka jälkeen molemmat karhut menevät pesäänsä. Leikkiä uudistetaan, mutta kun karhut nyt tulevat pesästään ulos, niin ne pitävät toisiaan käsistä kiinni ja saavat lyödä ainoastaan vapailla käsillään. Kuta useampia karhuja löytyy, sitä vaikeammaksi käy »polttaminen», koska ainoastaan äärimmäiset karhut lyödä saavat. Leikkiä jatketaan, kunnes osanottajien puoli lukumäärää on karhuiksi joutunut.
Sokkoleikki. Silmät peitettyinä koettaa sokko saada kiinni jonkun kumppanistaan, jotka huutavat »polttaa, polttaa» silloin, kun sokko lähestyy sellaista paikkaa, missä hän voi loukkaantua tahi jota hän saattaa vahingoittaa.
Sokko sokkoa ajaa. Osanottajat sulkevat suuren piirin kahden sokon ympäri. Sokoista on toinen mestari, toinen oppipoika. Mestari pitää kädessään nenäliinan, jolla hän aikoo oppipoikaansa piestä. Sen vuoksi hän huutaa: »Jaakko, missäs olet?» »Täällä!» vastaa Jaakko, mutta luikahtaa samassa sivullepäin, ett’ei mestarin ruoska häntä osuisi. Kun Jaakko vihdoin joutuu kiinni ja saa tarpeellisen selkäsaunan, valitsevat molemmat, sekä mestari että oppipoika jälkeläisensä.
Leskisillä olo (ulos uunista). Asetutaan parittain peräkkäisriviin seisomaan. Leskimies seisoo ensimmäisen parin edessä, selin muihin päin, ja huutaa: »ulos uunista» tahi »viimeinen pari ulos»! Viimeiset juoksevat silloin eteenpäin, yksi kummaltakin puolelta, ja koettavat saada toinen toisensa kiinni ennenkuin leskimies toista tai toista ehtii lyödä. Mutta jos mainittu mies saa toista lyödyksi, niin toinen joutuu leskimieheksi ja leikkiä jatketaan. Pari, joka on juossut, asettuu aina muitten eteen seisomaan.
Kehäpallo. Kehä on jotakuinkin supistettu, kuitenkin aukkoja osanottajien välillä. Pallonajaja seisoo piirin sisäpuolella ja koettaa jostakin aukosta potkaista ulos pallonsa, jonka tulee olla gummista ja mahdollisuuden mukaan suuri. Se jonka oikealta puolelta pallo lentää tahi pyörii ulos, tulee pallonajajaksi.
Rajapallo. On piirrettävä kaksi ulkorajaa noin 100 askeleen päähän toisistaan ja keskellä olevan sisärajan kummallekin puolelle asettuu osasto, jonka tietysti tulee olla yhtä lukuisa kuin vastapuoluekin. Tehtävänä on saada pallo heitetyksi tahi potkaistuksi ulkopuolelle vastapuolueen ulkorajaa. Se, jonka käsi ensiksi koskettaa lentävää palloa, hän sitä heittäköön, jos kohta toinen sen saakin käsiinsä. Pallo on aina siitä paikasta heitettävä, missä se käsiin saatiin. Jos joku lyyryn saapi, on hän oikeutettu hyppäämään kolme askelta toisen puolueen ulkorajaa kohti ja vasta sitten heittämään. Käytettävä pallo on tässäkin leikissä oleva hyvin suuri.