"Mutta miten ihmeen tavalla sinä olet tänne tullut? Oletko lappalaisena loihtijana muuttanut itsesi linnuksi ja lentänyt tänne?" kysyi Lind.
"En toki," vastasi Jaampa hymyillen, "minä olen kulkenut laivalla monen suuren meren poikki, niinkuin saduissa kerrotaan. Yö± päivät kuljimme kokonaisen kuukauden. Vihdoin saavuimme tänne, ja tässä suuressa kylässä olen poikanulikkain ja koirien hätyyttämänä kuleksinut monta päivää, kunnes vihdoin Musti tuli ulos eräästä huoneesta ja tunsi minut, sitten Laila huomasi minut ja vihdoin sain kuulla omaa kieltäni."
"Miten olette voineet, sinä, Laagje ja te kaikki, sitten kuin läksimme?"
"Laagjen emäntä on kuollut. Mellet on nainut Jaakon Ingan ja Laagjella on nyt pojanpoika, joka kantaa hänen nimeänsä ja on nyt hänen lohdutuksensa ja toivonsa."
"Oletko ollut sittemmin Garnäsissä, kun me sieltä läksimme?"
"Laagje ja minä tulimme tänä keväänä Ravdosjärvelle poronemme. Halusimme nähdä lapsuutemme seutuja ja tahdoimme myös nähdä sinut, Laila. Läksimme siis eräänä päivänä Garnäsiin sinua tapaamaan. Mutta taloon tullessamme tapasimme vaan vieraita ihmisiä. He eivät tunteneet meitä emmekä me heitä. Suruissamme palasimme takaisin jälleen. Sitten saimme kuulla toisilta Lappalaisilta, että miehesi oli köyhtynyt ja myynyt talonsa, ja että te olitte lähteneet kauas etelään, suureen kaupunkiin. Sen koommin en saanut lepoa enkä rauhaa. Sinua ajattelin päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään,' sanoin Laagjelle, 'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin jälleen.' Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt."
"Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?" kyseli Laila.
"Hän ei ole sinua unhottanut, eikä tee sitä koskaan. Hän on tänä vuonna Ravdosjärvellä ja odottaa sinua. Hän tahtoisi niin mielellään nähdä sinut vielä kerran ennen kuolemaansa, ja kuulla sinun lukevan kirjaa, jota hän kantaa povessaan. Hänen silmänsä ovat niin heikot, jotta hän ei itse enää saata lukea. Nyt on kesä, nyt saat muuttolintujen lailla palata takaisin Ruijaan, Garnäsiin, tuntureille ja Ravdosjärvelle tapaamaan vanhaa isääsi!"
"Voi Jaampa, jos se olisi mahdollista!"
"Miksi ei? Sinä, miehesi ja lapsesi lähdette minun kanssani ja Mustin ehkä myös saamme ottaa mukaamme."