"Jaampa, me olemme nyt niin köyhiä, meillä on tuskin leivän palaa!"
"Oletko sinä köyhä, Lailasjam, ja nälkäinen? Eikä isäsi ole sinulle lähettänyt mitään, enkä minäkään. Sepä on paha. Mutta minulla on sinulle jotakin," sanoi hän, vetäen pussistaan kappaleen kuivattua poron lihaa, jonka tarjosi Lailalle.
"Kiitos Jaampa hyvä, se maistuu makealta."
"Ja sanot ett'ei sinulla ole yhtään rahaa, ei yhtään kirkasta hopeataalaria, sinulla, joka olet rikkaan Laagjen tytär ja tunturein komein tyttö, jota kaikki ihailivat.
"Se oli silloin."
"Missä ovat porolaumasi, missä ovat merkityt emät ja vasikkasi?"
"Niitä ei ole minulla enää!
"Ei 'Vihuria' eikä 'Jivjaa,' joilla ajat kirkkoon."
"Voi, älä niitä muistuttele!"
"Mainitsen kuin mainitsenkin kaikki vanhat asiat, sillä miehesi ostaa nyt Garnäsin takaisin."