"Sinä et saa sitä!"
"Enkö saa! Pappi, sinä teet syntiä! Tahdotko ryöstää minulta omaisuuteni? Tahdotko riistää minulta ainoan, kalleimman aarteen, joka on minulle enemmän arvoinen, kuin kokonainen karjalauma; sillä muista se, että se rahtunen valoa ja se murunen virkistystä ja lohdutusta, joka on levinnyt meidän köyhään ja synkkään elämäämme, se on vuotanut tämän kirjan lehdistä! Jos sen otat minulta pois, silloin sinä muserrat katkenneen ruovon ja sammutat haikuavan karren, sen sijaan että vuodattaisit voimiesi mukaan öljyä siihen. Minä en lähde huoneestasi ilman kirjatta."
"No ota se sitten Jumalan nimessä ja mene", sanoi pappi.
"Niin, minä menen", sanoi Laagje, "mutta raskaalla mielellä lähden tänään pappilasta."
Kun Laagje oli tullut kotiin ja hänen väkensä oli syönyt iltasensa, sanoi hän Lailalle:
"Lapsi, ota kirja ja lue siitä meille!"
Laila otti kirjan ja istui lieden ääreen keskelle telttiä, ja kaikki keräytyivät hänen ympärilleen paljastetuin päin. Hänen somat, hienot lapselliset kasvonsa, ja hänen tuuheat kauniit hiuksensa, jotka valuivat alas hartioille, loistivat heleästi leimuavan liekin punertavassa valossa. Puhtaalla ja heleällä lapsenäänellään luki tämä Laagjen lapsi, joka kuitenkaan ei ollut hänen lapsensa, vanhasta Lutheruksen katekismosta kuusi pääkappaletta, synnin tunnustuksen ja iltarukouksen.
"Kiitoksia, rakas lapsi. Jumalan sanasta!" sanoi Laagje, kun tyttö oli lopettanut. Ja niin luki Laila monta kertaa muulloinkin ihmisille, jotka tulivat pitkien matkojen päästä kuulemaan Sanaa omalla kielellään.
On kerrottu, että Kova Hjorth, pitäessään viimeisen kerran Jumalanpalvelusta Koutokeinon kirkossa, saarnasi lapinkielellä, ja se tarkkaavaisuus, jolla jokainen häntä kuunteli, se ilo, joka ilmestyi kaikkialla, se loppumaton kiitos, jonka jokainen hänelle tästä lausui, teki sen että kalvava epätoivo tunki hänen rauhalliseen mieleensä. Kenties oli hänen työnsä kristillisessä katsannossa ollut turha ja hyödytön? Kenties oli hän ajatellut ja taistellut liian yksinomaisesti kansallisen edun saavuttamiseksi, sen sijaan kuin hänen pappina olisi ollut työskenteleminen sen asian eteen, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sitten vasta valvominen kansallisen kielen etua, mutta ilman pakkoa ja väkivaltaisia asetuksia, jotka vaan olivat synnyttäneet tyytymättömyyttä ja tietämättömyyttä?