Markkinat Karasjoella.
Ennen muinoin pidettiin Karasjoella joka talvi käräjiä ja suuria markkinoita. Vouti tuli sinne Altenista kokoomaan veroja, ja pappi Koutokeinosta lapsia kastamaan, Ehtoollista jakamaan ja vihkimään pariskuntia, joilla kenties ei ollut tilaisuutta useammin kuin kerran vuodessa käydä kirkossa ja pappia tapaamassa. Myöskin useita kauppiaita, eli, kuten heitä siihen aikaan kutsuttiin, "porvareita," kokoontui sinne, osaksi Ruijan rannikoilta ja Suomesta, osaksi Ruotsista ja etenkin Torniosta. Lähiseuduilta kokoontui sinne silloin myös tunturi-Lappalaisia, molempaa sukupuolta, ostamaan ja myömään, tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, kosimaan ja kosittaviksi, kihlaamaan ja vihityttämään itseänsä. Nämä 14 päivää, jonka markkinat kestivät, oli hyvin kiireinen aika.
Jo ennen esivallan tuloa oli useampia Lappalaisia saapunut markkinapaikalle, joten seudulla jo oli vilkkaanlainen liike, mutta se, joka ensimmäisenä markkinapäivänä olisi voinut joltakin korkealta paikalta katsella seutua, olisi huomannut, että joka puolella ympäristöllä polveili pitkiä, mustia juovia aukeita lumikenttiä myöten, ja että kaikki pyrkivät samaan keskipisteesen. Ne olivat kaikki suurempia eli pienempiä raideja eli poroseurueita, 10-20-30 elukkaa kussakin, sidottuina toinen toisensa jälkeen, reki perässään, jotka kaikki olivat matkalla Karasjoelle, ja myöhemmin päivällä ajoi raide toisensa perään markkinapaikalle.
Toisena markkinapäivänä tuli myös Laagje, hänen puolisonsa, Jaampa, Mellet ja Laila kolmella kymmenellä porolla muhkeasti ajaen paikalle. Suuri osa Lappalaisista tiesi, että Laagje oli rikkain mies niillä seuduilla, ja hänen tulonsa herätti sen vuoksi tavallista suurempaa huomiota. Ne viisi poroa, joilla hän seuralaisineen ajoi, olivat valituita elukoita muhkeilla sarvilla ja komeilla valjailla. Etenkin oli se poro, jolla Laila ajoi, tavattoman suuri, kaunis ja soleavartaloinen, mutta, niinkuin näkyi, jotenkin kesytön ja vallaton. Lappalaiset keräytyivät tämän poron ympärille, ja siinä syntyi nyt innokas puhe ja keskustelu.
"Kas, miten hoikat ja hienot jalat sillä on!" sanoi yksi.
"Katsokaas, miten muhkeat sarvet!" tokaisi toinen.
"Ja silmät sitten, mustat kuin kekäleet!" huudahti kolmas.
"Ole varuillasi!" sanoi Jaampa, "se on vihainen."
"Mistä ihmeistä sinä sen olet saanut käsiisi, Jaampa?" kysyi eräs tihrusilmäinen Lappalainen.
"En minä ole sitä varastanut!" vastasi Jaampa.