Mutta elimelliset kappaleet eimät suinkaan ole kaikki hhdenmoisia; me huomaamme niissä pääryhmiä, jotka omat MarsinaiscSti erinkaltaisia. Jo mähäiuen silmäys ympärillämme olemaan maailmaan antaa meidän huomata erilaisuuksia. Ja nämä erilaisuudet omat paljoa suuremmat kuin kukaan, joka ei ole ottanut määrin siitä, moi aamistaa.
Kaikki olemme huomanneet eroitukscn kaswien ja eläinten wälillä. Jos wertaa keskenään ainoastaan yleisesti tunnettuja täydellisemmin muodostuneita lajia näistä kahdesta niin sanotusta luonnonwaltakunnasta, esim. pihlajaa ja hewosta, niin täytyy luulla eroituksen kaswien ja eläinten wälilla olewan niin suuren, ettei mitään sekaannusta woi tulla kysymykseen. Onhan pihlajalla juuret, runko, oksia, lehtiä, kukkia ja marjoja, se on kiinni maassa, ja sen oksat liikkuwat ainoastaan tuulen awulla. Sitä wastoin on hewosella suulla ja silmillä warustettu pää, sekä neljä jalkaa, joilla se woi wapaasti juosta; ja se ymmärtää hirnumisellaan ilmoittaa kaipaawansa kumppaneja laitumella. Mutta jos wertaamme taas muutamia toisenkaltaisia kasweja ja eläimiä, jotka eiwät ole niin täydellisiksi kehittyneitä, on asian laita kokonaan toinen. Monta todellista eläintä, jotka eläwät meren sywyydessä ja siitä syystä eiwät ole niin yleiseen tunnettuja, woi ensi hetkessä helposti luulla kasweiksi, kun toiselta puolen monta alhaisempaa kaswia helposti woi pitää eläiminä. Onpa niin, ettei waillinaisimmin muodostuneista elimellisistä olennoista woi ollenkaan warmuudella päättää, kuuluwatko toiseen tai toiseen luonnon waltakuntaan. Näemme siis elimellisten olentojen olewan sanomattoman erinkaltaisia. Meidän ei siis tule kummeksia sitä, ettei wielä läheskään tunneta niitä kaikkeja, wielä wähemmin, ett'ei ole tutkittu niiden rakennusta ja toimia.
Elimettömät ja elimelliset kappaleet tekewät yhteensä koko sen luonnon, jonka me tunnemme, ja jossa me elämme. Sa luonnon esineet jaetaan kolmeen suureen n.k. waltakuntaan, kiwikunta, kaswikunta ja eläinkunta. Aikomuksemme ei suinkaan ole tässä puhua kaikista elimellisistä kappaleista, waan me jätämme kokonaan sikseen miten kaswit owat yhdistyneet juuresta, warresta, lehdistä, kukista ja hedelmistä. Emme tahdo ottaa edes koko eläinkuntaakaan puheen aineeksi, sillä eläimet owat niin erinkaltaisia ja useimmat wähän tunnettuja lukijalle. Aikomuksemme on tässä puhua ainoastaan korkeampien eläinten elimistä, niitten, joilla on luita ruumiissa, ja jotka tästä syystä owat saaneet nimen luurankoiset eläimet. Niitten joukosta tulemme erittäin puhumaan imettäwäisistä eläimistä, jotka synnyttäwät elämiä sikiöitä ja imettäwät niitä. Kaikkein lähinnä tarkoitamme ihmisen omaa ruumiin rakennusta, koska meidän etupäässä tulee tuntea pääseikat siitä.
Ennenkuin käymme selittämään ruumiin elimiä, tahdomme kuitenkin wielä muistuttaa muutamista kokemuksista jokapäimäisestä elämästämme ja sowittaa ne aineesemme. Mistä syystä on käsityöläisellä niin monta eri lajia työaseita, jotka kuitenkin tarkoittawat melkein samanlaisen työn tekemistä; esim. erilaisia näpittimiä, talttoja, weitsiä, wintilöitä, j.n.e.? Eikö olisi selwempää ja eikö tulisi huokeammaksi, kun olisi yksi ainoa kutakin lajia ja niin wähän erilaisia työaseita kuin mahdollista, jotka sen sijaan olisiwat niin tehdyt, että niillä woist tehdä kaikkia jokseenkin samankaltaisia töitä? Ei suinkaan. Sillä kuta mutkaisempaa kysymyksessä olewa työ on, sitä helpompaa on sille, jonka tulee tehdä se, jos hän eri käsitempuissa woi käyttää työaseita, jotka owat waseti sitä warten laitettuja. Waikka on helppoa leikata poikki puikkoa weitsellä, niin olisi waikeata samalla aseella kaataa suurta puuta; sitä wastoin on kirwes wiimeksi mainitussa työssä werrattoman hyödyllinen. Samoin woisi kyllä weitsen terälläkin wuolla lautaa sileäksi, waan työ onnistuu helpommasti ja paremmin, jos siinä käytetään omituista työasetta, höylää. Siis huomaamme meille olewan hyötyä siitä, että meillä on useampia työaseita kukin sopiwa tarkoitukseensa sillä waiwa tulee wähemmäksi ja työ paremmaksi.
No niin; luonnossa on asian laita aiwan sama. Eläimillä on nimittäin myöskin eri elimiä eri toimituksia warten. Jos linnun tulee liikkua wedessä tahi maassa, käyttää se jalkojaan, ilmassa taas käytetään siipiä. Ottaakseen kiinni hiirtä käyttää kissa käpäliänsä, waan raastaakseen saalistansa, siihen sopiwat hampaat erinomaisen hywin. Kun sillä tawoin työ on tullut jaetuksi useammalle eri elimelle eli ruumiin työaseelle, on myöskin koko elimellinen olento tullut täydellisemmäksi. Seuraawassa tulemme näkemään lukuisia esimerkkejä semmoisen työnjakamisen eduista. Me tulemme näkemään, että kuta enemmän elin sillä tawoin on tullut wapautetuksi kaikesta paitse omasta toimituksestaan, sitä paremmin täyttää se toimensa, ja sitä mahdottomammaksi tulee elimelle tehdä mitään muuta. Sillä elin woi täyttää tämän toimensa juuri koska sen rakennus on waseti sitä warten sowitettu.
Tehtäwänsä takia täytyy muutamien elinten olla kowia, esim. hampaiden ja luiden, toisten taas pehmeitä ja notkeita, niinkuin kielen. Semmoiset omaisuudet riippuwat tietysti siitä aineesta eli niistä rakennustarpeista (jos niin saa sanoa), joista kukin elin on muodostunut. Kuinka eri tawalla hywänsä kaikki elimet owatkin rakennetut, löytyy kuitenkin kaikissa ainoastaan hywin wähän erilaisia vakennusaineita. Nämä owat joka elimessä määrätyllä tawalla toisiinsa sisään kudotut, samoin kuin myös kankaassakin täytyy tarkkaan järjestää langat, jos mieli on saada hywää waatetta. Näitä eläwiä rakennusaineita elimissä sanotaankin ruumiin kudoksiksi.
Näitä kudoksia on hywin tarkkaan tutkittu, ja silloin huomattu, että ne erilaisuuksista huolimatta kuitenkin kaikki owat yhdistyksiä aiwan pienistä pyöreistä kappaleista, joita sanotaan soluiksi, ja rihmoista, joita sanotaan syiksi. Mutta nämä kappaleet owat niin pieniä, että täytyy käyttää hywin suurentawia lasia ollenkaan woidakseen nähdä niitä.
Jokaisella elimellä on, niinkuin sanottu, määrätty tehtäwä täytettäwä kokonaisen hywäksi. Katselkaamme siis mitkä nämä tehtäwät ylipäänsä owat. Etupäässä on ruumis, niinkuin kaikki tiedämme, woimissaan pidettäwä, s.o. sopiwaa rawintoa on tuotettawa kaikille kudoksille ja elimille. Tämä on useampain elinten tehtäwä, joita elimiä sanotaan rawintoelimiksi. Myös kasweilla on semmoisia, ja, koska juuri rawinnon otto on näille tärkeimpiä ja enimmin niiden luontoa osoittawia tehtäwiä, on rawintoelimiä ylimalkain kutsuttu kaswillisiksi elimiksi.
Kun kaswi siis tuskin pääsee muulle kannalle, kuin ylläpitämään itseään, ei eläimellä ole ainoastaan tämä kyky, waan wielä muita paljoa täydellisempiä. Eläin woi liikkua mielensä mukaan omituisten elinten, liikunto-elinten, awulla. Eläin woi tuntea waikutusta siitä, mikä tapahtuu maailmassa sen ympärillä, sekä käsittää sitä ja miettiä sitä. Niitä elimiä, jotka tekewät eläimen kykenewäksi tekemään kaikkea tätä, sanotaan eläimellisiksi elimiksi. Lopuksi tiedämme että kaikkien eläwien olentojen kerran täytyy joutua katoawaisuuden, kuoleman, waltaan. Ne kuolisiwat siis kohta kokonaan pois maan päältä, ellei ne sitä ennen siittäisi siköitä. Ne elimet, jotka täyttäwät tämän tehtäwän, owat nimeltään siitoselimiä.
Koska rawintoelimet owat pääehtona koko ruumiin elolle, tahdomme ensiksi tarkastaa niitä.